Juu, meillä oli risottoa, vaikkei se todellakaan ole minun eikä isännän lempiruokaa. Kaikkihan lähti siitä, että kävelin Nappulan kanssa kotiin asioilta päivällä, ja tiesin, että lähikaupassa on vielä käytävä, koska a) meillä ei ollut maitoa ja b) meillä ei ollut mitään ruokaa sekä c) äipän kahvikerma oli lopussa. Mietin siinä kävellessä ääneen, mitähän sitä laittaisi tänään ruoaksi, ja kävin läpi kaiken, mitä meillä oli ollut viimeksi: lohta, kanaa, kalapuikkoja... (!) Eli jauhelihaa sitten. Mutta mitäs siitä sit laittais ja minkä kanssa? Kastiketta on liian usein ollut pastan kanssa, makaronilaatikkoakin on ollut jo pari kertaa tänä vuonna, lasagnea myös... Perunan kanssa ollaan myös syöty jauhelihakastiketta. Riisi?! Risotto? Okei, sit kaupasta on ostettava risottoriisiä, paprikaa, herneitä, maissia, porkkanaa, ruokakermaa... Ja siinä se oli! Meidän päivällinen mietittynä.
Ainekset
400 g Paistijauhelihaa
3 dl Risellan risottoriisiä ja keitinvettä 7 dl
2 porkkanaa
½ paprika
2 sipulia
100 g maissia (pakaste)
100 g herneitä (pakaste)
2 dl ruokakermaa
250 g tomaattimurskaa (jäi viikonlopun ruoanlaitosta, käytän hyväksi tässä)
Mausteita: basilikaa, paprikaa, oreganoa
Vesikattila levylle. Sillä aikaa kun vesi kuumenee, pilko sipuli ja porkkana. Lisää riisit kiehuvaan veteen. Voit halutessasi lisätä ½ tl suolaa keitinveteen. Paista pannulla sipulit ja porkkanat. Lisää jauheliha sekä mausteet pannulle. Kun jauheliha on kypsää, lisää pannulle paprikat, maissit ja herneet. Lisää tomaattimurska. Kuumenna seos. Tässä vaiheessa riisit ovat kypsiä, tai eivät aivan, mutta se sopi minulle hyvin, sillä laitoin risoton vielä padassa uuniin. Valuta liiat vedet riiseistä pois, ja sekoita jauheliha-kasvisseoksen joukkoon. Kaada uunipataan ja lisää vielä ruokakerma. Sekoita, ja laita uuniin 175 asteeseen n. 30 minuutiksi.
Meillä on riisinsyönti vähentynyt Nappulan syntymän jälkeen, eikä enää 1-vuotissynttäreiden jälkeen olla syöty ollenkaan riisiä, sillä Nappulan 6-kuinen vatsa ei kestänyt riisiä. (Perästä kuului) Katsotaan, miten nyt käy, sillä Nappula veteli mega-annoksen ruokaa. Ruoka oli koostumukseltaan sellaista, että se pysyi hyvin lusikassa, joten Nappulankin oli helppo syödä itse. Isäntä oli vähän niin ja näin, kun kerroin, mitä tänään syödään. Ai että risottoa? No sitäpä juuri! Koitin selitellä ruokavalintaani sillä, että oli keksittävä jokin uusi ruoka, mutta sitten keksinkin ehkä parhaimman perustelun tälle meidän ei-niin-lempi-ruoalle: Eihän me voida tarjota Nappulalle vain meidän lempiruokia, vaan meidän on tarjottava hänelle kaikkia ruokia, jotta hän voi sitten valita niistä omat lempparinsa.
Ruoka oli onnistunutta, mutta tajusin, että minun arviooni ruoasta ei voi oikein luottaa, sillä samaan aikaan, kun itse syön, syötän/autan Nappulaa, komennan ja ojennan häntä, nostelen haarukkaa/lusikkaa lattialta, pyyhin Nappulan suuta, kannattelen nokkamukia Nappulalle... Siinähän ei ehdi keskittyä omaan syömiseensä ollenkaan. Kunhan vain saa polttoainetta. Välillä kyllä olis ihanaa saada nauttia itse tehdystä ruoasta rauhassa ilman häiriötekijöitä... Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti